Markun kanssa olimme vain Jämillä. Sää oli hieno! Oli melkein pelottavaa, kun tuuli oli pyöreä nolla, jopa harjun päällä. Aurinko paistoi ja oli hyvä fiilis.
Pitkän Jämitauon jälkeen heitimme nyt ensimmäistä kertaa oikeilta tiipaikoilta. Väylillä 1 ja 9 jäi epäselväksi kummalta puolelta tiitolppaa pitäisi heittää. Heitimme siis niinkuin paremmalta tuntui, eli molemmat vasemmalta puolelta. Mutta hienoa kun joka väylällä siis oli tolppa merkkinä.
Mutta ei sun kuulu, jos ei kuulu mitään!
Toisen kierroksen seiska. Avasin bossilla polven korkusen suoran heiton, joka näytti menevän hienosti korin suuntaan. Ilmalennon aikana vähä siinä uhosin, että holari holari. Mutta ei pitkäks meni, näin me molemmat näimme ja totesimme. Katsoimme että metrin pari putos korin taakse ja jäi paikalleen pystyyn hiekkaan. EEEEIIIIKÖ SE NY MENNY! Heitin vain ensimmäisen holarini KATTO NYT! Mutta oli se UFO-holari. Todellakin molemmat näimme selkeästi että eihän se menny ja mitään ääntäkään ei kuulunut. Lähdin kävelemään koria kohti ja jostain puolesta välistä sitte näin että siellä se jököttää pystyssä korin pohjalla. Ymmärrättekö, siitä ei kuulunut mitään ääntä, ei osunut ketjuihin ja jäi niille sijoillensa pystyyn ku mihin putos!
Sitten riemuitsin.
Kolme kierrosta heitettiin. Tuloksissa ei mitään ihmeellistä:
Harri +7, +1, +7
Markku +9, +8, +6
marraskuuta 01, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kuulu, jos ei todellakaan kuulu mitään. Ja näkyy että on selkeästi sisässä, muttei uskota. Molemmat on vaan: "Höhöö, ihan niinku olis korissa".
VastaaPoistaPuhutaan hämärästä holarista NYT. Onnea VAIN paljon!
VastaaPoista