frisbeegolfin peluun yli -3 asteen pakkases lumihanges on asteikolla romantiikka ni sissijuusto

Kauhajoki - EI NÄIN!

Kauhajoella tuli käytyä ensimmäistä kertaa kisamielessä (tai no ei meistä kukaan ollut käynyt koko radalla aiemmin). Todennäköisesti kävin myös viimeistä kertaa, koska lukuunottamatta mukavia poolikavereita, ei kisasta jäänyt mitään positiivista sanottavaa. Kaikki, mikä voi mennä pieleen, meni pieleen.

Aikataulu
Kisasta ei juurikaan ollut mitään ennakkoinfoa, ei edes frisbeeliiton foorumilla luvattuja infoja.

Oikeastaan tiesimme vain että kisan piti alkaa klo 11, mutta meille osattiin kertoa jo aamulla että aikataulu on vähän venyvä käsite täällä päin. Siinä 11 aikoihin taisi juuri ilmoittautuminen alkaa, ja kisa lähempänä puolta päivää.

Lisäksi jos sovitaan että heitetään 23+9 väylää, niin ei siinä nyt ole mitään mieltä pitää 45 minuutin tauko välissä. Heti perään vaan.

Pelaajakokous
Pelaajakokouksessa selitettiin joitakin hieman erikoisia sääntöjä, mandoja ja obeita. Esim tiet oli obta, mutta jos heitti tien yli väärälle puolelle, oltiin taas sisällä. Niin sanottu "2m sääntö" oli voimassa, koska "puut on suunniteltu niin"?!? Ja vielä taputtaa piti talkooporukalle, joka oli käynyt tiit putsaamassa.

Kun kisan alussa selitetään kohtalaisen yksiselitteisesti että vain tiet ovat OB-aluetta ja molemmat puolet tiestä ovat pelialuetta, en oikein voi käsittää kuinka kisan järjestäjä ITSE tuomitsee vittuillen heiton OBksi kun se selvästikään EI ole tiellä. Lisäksi toinen heitto joka päätyi kävelypolulle tuomittiin OBksi, koska "no on nää polut aina ollu OBta", vaikka pelaajakokouksessa ei mainittu kävelypoluista mitään.

Lisätään nyt vielä että mr Nieminen yritti omassa poolissa tuomita OBksi toisten heittoja vaikka ne olivat selvästi tien penkalla, jonka hän itse erityisesti mainitsi olevan vielä pelialueella.

Itse kisa
Odotellessa ja seisoskellessa ehti sitten jo varpaat ja muut paikat jäähtyä tai jäätyä sen verran reilusti että kierroksen aikana piti sulatella varpaita puhaltelemalla ja hieromalla.

Kun heittämään päästiin, havaittiin että tiit olivat tietysti puoliksi lumen ja jään peitossa. Ei niiltä jalakatkaisutiiltä olisi kyllä sen paremmin heittänyt vaikka olisi kunnolla putsattukin. Talvikisoissa betonitiit PITÄISI KIELTÄÄ, tai vaihtoehtoisesti ilman muuta sallia tiin takaa tai vierestä heittäminen. Jäisiltä betoneilta heittämisessä ei ollut v****kaan järkeä. Esimerkiksi meikäläisen kisa kesti 3 heittoa, koska jo toisen väylän tiillä liukastuin ja reväytin takareiteni pahemman kerran.

10€ osallistumismaksulla voisi olettaa että edes voi heittää.

Jos kisassa on 7 ryhmää ja väyliä on 23, niin miten helvetissä ryhmät voidaan lähettää -peräkkäisille- väylille, niin että joudutaan odottamaan 10 minuuttia jo toisella väylällä? Jos järjestäjillä olisi edes alkeellista osaamista ja kiinnostusta, ei tätä VOISI tapahtua.

Rata
Tämä ei tietysti suoraan liity tähän kisaan, mutta ei radastakaan jäänyt kyllä yhtään mitään positiivista sanottavaa. Tiit ovat ala-arvoisia, minkäänlaisia opasteita ei ole missään, väylät menevät ristiin rastiin toistensa yli useassa paikassa, väylät kulkevat tien YLI ja vieressä joten osa niistä on selkeästi vaarallisia, yhdellä väylällä heitetään urheilutalon seinään, korit ovat huonoja ja huonossa kunnossa, 1km siirtymä näin tukkoisella radalla on melko huono idea, suurin osa väylistä on heikon ja surkean väliltä.

En ole vielä kovin valtavasti eri ratoja kiertänyt, mutta Kauhajoen uimahallinpuisto on kyllä sieltä heikommasta päästä. Täysimittaisista radoista selvästi surullisin esitys mitä olen nähnyt.

Yhteenveto
Jos joku homma toimi 80-luvulla, ei se välttämättä toimi enää vuonna 2010. Eikä se että joku on "aina tehty näin" tarkoita että se on koskaan ollut järkevää.

Herää Pohjanmaa! Homma on nyt todella hataralla pohjalla.


Tomoottajien edesottamukset
Meikä loukkaantu, Harri oli raakas kunnos ja Juura heitteli vähä mihin sattu. Saavutukset ei ollu suuria.

2010 kesäkauden ynnäilyt - Heidi

En oikeastaan edes muista missä vaiheessa mun kesäkausi alkoi, mutta kai se oli tos päivänä muutamana.

Tänä kesänä tuli kyllä heiteltyä ihan mukavasti. Viikkikset nyt tietysti Myllymäen radalla joka lauantai. Se oli aina se viikon kohokohta. Olin paljon td:nä ku Tapani ei ehtiny. Olin siis toisin sanoen vara-Tapani. Muihin kisoihin en ainakaan vielä tänä kesänä uskaltanut ilmoittautua mukaan. Ai niin tosiaan, Tapanin kommentin perusteella pieni lisäys tänne. Joo, olinhan mä Kpään mestaruuskisoissa ja voitin Tomoottajien naisten sarjan! Jee! Oli se sillain vaikeeta, ku olin ainut nainen Tomoottajista, joka osallistu siihen kisaan :D

Suurempia saavutuksia ei mulla tän lajin parissa tänä kesänä kyllä tullu. Paitsi se, että yhdessäkään kesäsarjan kisassa en huutanu DNF! Tai siis huusin, mutten lopettanu kesken. Jos totta puhutaan, ni ei itse asias tainnu olla yhtään kisaa, jossa en olis huutanu DNF :D Mutta voittoja ei herunu, vaikka kovasti sitä yritettiin. Ei vaan frisbee lentäny vielä tänä kesänä tarpeeks hyvin. Taisi itse asias olla yksi saavutus se, kun kuvasin UNDGIKin videokameralla :D Video ei ehkä oo laadukas, mut hei, se oli ensimmäinen kerta ku kuvasin videokameralla! :D

En edes muista kävinkö missään muualla ku Kpääs heittämäs kesällä. Ehkä saatoin käydä Julkujärvellä kerran tai kaks. Jaa, mutta käytiinhän minä, Tapani ja Harri Jämilläki ku tehtiin se äärimmäisen hieno esittelyvideo :D Mutta muuten kyllä tuli oltua Kankaanpäässä Myllymäen radalla sekä Viidentienristeyksen radalla. Toki myös UNDGIK rata oli huippu! Kiitos Harrille suunnittelusta.

Tavoitteet ens kaudelle vois olla ihan semmosta peruskauraa, eli siis se, että oppis heittämään paremmin. Täytyis opetella heittämään vauhdin kanssa. Muuten ei sen ihmeempiä tavoitteita ole. En mä mihinkään isoihin kisoihin kyllä rupee tähtään. Se saa viä toistaseks odotella. Vaikka eihän sitä ikinä tiä, jos vaikka hairahdun johonki kisaan. Sen näkee sitte!

Mennyt kausi oli kyllä hieno kausi, ei siinä mitään. Tulipahan paljon myytyä kiekkoja ja iteki heiteltyä paljon! Oli se hyvä, että oli edes jotain tekemistä ku ei töitä muuten ollu!

Kiitos kaikille, jotka oli mukana tässä kuluneessa kaudessa! Oli ilo (no, ilo ja ilo) viettää hieno kausi teidän kaikkien kanssa!

HEIDI ON PUHUNUT. HEIDI VAIKENEE.

2010 kesäkauden ynnäilyt - PHDRI

Noista kahdesta aiemmasta jutusta on helevetin helppo laittaa paremmaks, niin yleisen tekemisen, lajimenestyksen ja kaiken muunkin kannalta. Frisbeegolffi on mulle vähiten kaikki mattilas. Vaikkakin tykkään siitä meljolti. Onneks se paska on ny ohi tältä kaudelta ja voi alottoo oikein punttireenit NOILI3.

TAVOTTEET:

penkki 160

kyykky 200

ranteet paksuus 40 senttiä, ka ny snäppi sekoo

frisbeegolfin toteutuneet tavotteet:

opetella heittään joskus jotaki muutaku tomoo NOILI puttasin pokkana välillä ihan normisti.

KISAKAUSI:

Heinolassa jyrää joukkuegolf ÄÄRYYDEN TAPAHTUMA. Jamon kas ääryyden reissu oltiin VITU huonos kunnos mutta kentällä jumalan ääryys peliä. Siellä heitin elämäni pisimmän heiton noin 145 mhdrin väylä 7 mhdriä kupista sivuun NOILI3 pirkku ja voittajajoukkeen kuraperse 4-0 nippuun NOILI3. Se oli kyllä muutenkin tapahtumana kaikki ja jotenki siinä tuli julki frisbeegolfin todellinen luonne ja urheiluhenki. Harmi ku otettiin vaan kossua ku muut veti BAJARII. ENS VUONNA VARMIMMIN TONNE.

Viikkokisoja jäi muutamat väliin siis kävin yhdes kisas. Saatto olla että denfasin kyllä toisen ku olin aika viihtees ja nii juu olimmä jokelan kas siä fivecrossesroadilla. "TÄÄLÖN DÄGILLEKKI OMA KIEKKO".

SKANDINAVIAN mestaruuskisat ihan perus paskaa ylläri että TAPANI hoiti ittellensä, onneks laskin tulokseni päin vittua niin sain sakon. aattelin vastasuudes laskee sen aina väärin ni voitte ehkä pärjätä mulle.

sitte ne jokku viikkokisa sarjan shshshshhshs kakonen jamon kas NOILI3.

ENS vuoden tavotteet.

Siirtyä yhä enemmän heittään vaan tomoo, esim tomo putit.

Heittää tomolla yli 200 mhdriä

heittäää alivakaalla kiekolla tomo 100 mhdriä

heittää thumperi 300 mhdriä

heittää tomolla kaikki lähestymiset

opetella heittään rysty ja kämmen tomo

heittää tomo

ja tukee homo avioliittoja

Kiitos kuluneesta kaudesta kaikille homoottajien jäsenille etenkin mulle ja jamolle. kohti uutta ja entistä sekasempaa vuotta ja kevään alotus on sitte JUOVUKSIS RISTEILY.

KIITOS RAKASTETTU PJ:NNE PHDRI-MAAARIA

2010 kesäkauden ynnäilyt -Markku

Tosta Tapanin jutusta on hiukka vaikea mun pistää paremmaks, sillai niinkun lajimenestyksen ja yleisen tekemisen osalta. Tai yleensäkin niinkun frisbeegolfista sellasena, kuinka sen sanois, elämäntapana. Mut yritetään.

...vitu.

Kuten jo taannoin avauduin, friba on ja tulee aina oleen mulle pelkästään hauskanpitoo. Tai no, en mä hauskanpidosta mitään tiedä, mut kuitenki jotain sellasta, että voi pokkana mennä ihmisten ilmoille tekeen jotain, missä ei oo järjen hiventä, ilman että kukaan tulee moralisoimaan. Ja mikä parasta, friban ansiosta mulla on kerranki vastaveto, ku jossain sukujuhlissaki tullaan aina kysyyn, että ootkos sä jo vihdoinki saanu elämääs jotain sisältöö, ni jumaliste utelijat haihtuu nopeesti ku vedät fribakortin hihasta ja alat saarnaan sen hienouksista. Eikä siinä vielä kaikki, ne vielä oikeesti pitää mua jonain urheilijana! "Juu tossa viikonloppuna taas voitin..." ei sootana, parhuutta!

Niin, mitä mä sitte männä kaudella voitinkaan? En yhtä, vaan hei njyt KAKS viikkokisaa. Noili. Tasoitussysteemi on ääryyden systeemi. Kiitos kuitenkin korkean osallistumisprosenttini, loppupisteissä olimme kolmansia vain. Viikkokisakaudesta muuta mainitseminen arvoista lienee henk.koht. kisaenkka -4, joka sisälsi oman kierrosenkan Myllärin perusrataan, -6. Lisäksi kesäkauden aikana kämmäsin muutaman pirkkuputinki ja josain kisas saatto myös olla neljän ekan väylän jälkeen kova tulos paperissa.

Meikäläisen kisailut ei kuitenkaan pelkkään viikkokisailuun jääny, vaan juovuksis lähetin osallistumismaksun myös Kankaanpään Avoimiin. 5TR ei väyläpituuksiltaan kyl oo ihan tehty meikäläisen ominaisuuksille, mut eihän tollasta nyt voi jättää väliin. Se palkitseva tunne siinä kisatilantees, ku mietti sitä hikimäärää, mitä se rata vaati. Välis oli ollu uskoki koetuksella, ku tuskissaan odotteli, että pojat siä perse ruvella sen sais jo valmiiks, mut kyllä sitä perskules vaan viimein pääsi ittekkin kerään niitä työn hedelmiä sieltä. Priceless.

Kisana, jos hakee sellasta mikä oli moni, puhutaan UNDGiKistä. Toivottavasti siitä tuli lähtemätön perinne Tomoottajien kausiohjelmaan. UNDGiK #2 vaikkakin teki kaikkensa tappaakseen tuon jalon kilpailumuodon. Mut tuo ykkönen tosiaan oli parhautta mun makuuni. Virheetön kesäyö, koko kaupungis jalkeilla vaan sun oma ryhmä. Ja poliisit, jotka kysyy "kuinka pelit sujuu?". Ääryyttä!

Mä olin ihan varma että olin viime syystalvella johonkin julkisille foorumeille kirjoitellu tulevan vuoden tavoitteitani, mut pitkällisten hakuprosessien jälkeen havaitsin, että puhuttiinkin lautapeleistä. Noh, jos jotain olisin listannut, niin siinä olisi varmastikin ollut yhtenä kohtana uusien ratojen koluaminen, etenkin Tampereen seudulta. Tämä täyttyi siinä mielessä, että Julkujärvi tuli korkattua, kuten myös Hämeenkyrö. Muilta osin levinnäisyyteni fribaskenessä oli auttamattoman vähäistä. Ens vuodelle joku kunnianhimoisempi voisi asettaa tähtäimen aina ulkomaille asti, mut mulle riittää se, että hairahdun Julkuun toistamiseen.

Toinen mainittava tavoite vois olla se, että opettelisin heittämään. Puolisentoista vuotta tässä kun on kohta harrastusta takana, niin olis jo korkea aika. Varmasti edelleen tulen karttamaan kaikenlaisia suurempia kilpailuja, missä porukka on normaalia, eikä yritä väkisin kaveerata mun kanssa, mutta onhan se paljon mielekkäämpää tommonen sunnuntaiheittelykin, kun joskus onnistuu. Jos semmosen maltillisen riman asettais tonne viisteeärrään, että ens kesänä menee ainakin +5 (kesä = ajanjakso, kun kesäsarja on käynnissä). Sen jos teen, niin ostan Letkulle viinapullon, ku se on tuolla radoilla aina mun niin innokas tukijoukko. Jos en onnistu, niin koko Tomoottajakööri Letkua lukuunottamatta saa halutessaan multa kaljat ("kaljat"-termin määritelmän päätän minä). Niitä saa tulla sitte kyseleen uudenvuoden aattoehtoona Tomoottajien jäsenkortin kanssa. Tarjous ekspiroituu kun vuosi kääntyy 2012:ksi.

Muita tavoitteita voisi nyt luonnollisesti olla se eka holari. Lisäksi lupaan viimeinkin käydä valkkaamassa viimeisimmän palkintokiekkoni, joka on nyt ollut rästissä jo jonkun aikaa. Niin, ja hakea Monarkkini pesäpallokentän pusikoista, mikäli se siellä vielä on. Kai mä jonku firmagolffinki voin tulla koittaan olla mukana. Kilpailullisia tavoitteita en itselleni aseta minkäänmoisia, koska se ei ole mun juttu. Se mikä otetaan, ni tulee. Muutenkaan en lupaa laajentaa kilpailukalenteriani. Kuten jo taannoin avauduin, markkerin käyttö on mulle se raja, missä totisemmat saa pitää kilpailunsa.

Mennyt kesäkausi oli kokonaisuudessaan elämysrikas. Taas tuli tavattua uusia tyyppejä, ja vanhat tyypit tuli entistä tutummiks. Viiden vuoden päästä ollaan varmasti jo melkein ku kavereita. Sitä odotellessa.

P.S. Tarkkasilmäisimmän parkkasilmäisimmät varmaan hokaspokas, että täs oli VÄHITEN pöllitty Tapanilta MITÄÄN.

2010 kesäkauden ynnäilyt -Tapani

Ensimmäiseen kokonaiseen kauteen lähdettiin hyvän talvikauden jälkeen (Karviksessa yks voitto ja pari muuta hyvää sijaa ja yhteispisteissä 15. sija) sillä mielellä, että PDGA-kisoihinkin olisi tarkoitus lähteä ja jopa rating saada. Mitään erikoisempia sijoitus tai menestysjuttuja en osannut keväällä järkeillä yhtään.

Keväällä oli olkapäästä kiertäjäkalvosin revennyt, joten alkukausi tonne kesäkuulle asti mentiin lähestulkoon kokonaan rystyllä - kämmentä ei oikein uskaltanut ja upsia ei ollenkaan pitkään aikaan.

Kausi alkoi Kankaanpään ja Porin viikkokisoja kiertäessä ihan kohtalaisella menestyksellä, omia ennätyksiä tuli tehtyä eri radoille ja muutenkin rystyä oppi heittämään kun oli pakko. Putti alkoi hiljalleen löytää uomaansa. Ensimmäinen "iso" kisa piti olla Talin May but no Hey Yet toukokuussa, mutta en ehtinyt saada PDGA-jäsenyyttä ajoissa, joten ehdin ilmoittautua vain varasijalle, enkä sitten päässyt kisoihin.

Ensimmäiset PDGA-kisat
No seuraavana oli vuorossa Lahden A-kisat joihin sitten lähdin hakemaan ratingia. Viitamaan ja Korpelan kanssa käytiin viikkoa ennen heittämässä rata hienossa ja tyynessä säässä. Oma peli oli todella hyvää ja heitinkin muistaakseni +1, +2 ja +3 kolmelle kierrokselle, ja kun olin kuullut että par on jo 1000 pisteen kierros, olin luottavainen kisaan. Kisassa sitten tuuli vei pääosan, kokeneetkin sarjajyrät jäivät pitkälti päälle pariin ja kisaa itse asiassa johdettiin ensimmäisen kierroksen jälkeen +4:llä. Meikäläisen tapaiselle aloittelijalle tuuli teki tepposet, koska silloin ei vielä ollut aseita sen kesyttämiseen - ei kiekkoja eikä heittoja. Heitin upsia aika paljon ja se tuhosi olkapään melko lailla pahasti, joten vaikka ensimmäinen kierros oli ihan kelvollinen +11 (948 rating), niin toiselle kierrokselle ei enää löytynyt kättä. Tuloksena ynnä muut sijat, noin +25 ja rating 855, sekä DNS toiselle päivälle. Sellainen siis ensikokemus PDGA-kisoista.

SM-kisat Lausteella
Kesällä meni aika kasa kisoja ohi häähommien takia, joten seuraavat kisat olivatkin sitten SM-kisat Turun lausteella elokuun alussa, joihin pääsin vähän takaoven kautta. Aluksi paikkoja jaettiin yli 950 ratingilla, sitten yli 900 ja lopuksi vielä 5-6 paikkaa meni reittaamattomille. Olin tällä kertaa nopea ja pääsin mukaan.

Turussakin kävin kerran heittämässä ennen kisoja. Ripen perheen kanssa kierrettiin yksi kierros perusrataa, eli kaikkia väyliä en heittänyt lainkaan ennen kisoja. Ihan hyvillä mielin lähdin kisoihin ja tavoitteena oli top100-sijoitus noin 120 heittäjän joukossa avoimessa sarjassa. Foorumilla on pitkät tarinoinnit SM-kisoista, mutta lyhyesti ensimmäisenä päivänä heitin peruspeliä suht seiftisti, mutta sijoituin sillä hyvin, joten aloin hivuttaa tavoitettaa top56:een, jolla pääsisi viimeiselle päivälle mukaan. Tämäkin tavoite täyttyi komeasti, ja ensimmäisistä "arvokisoista" tuloksena 32. sija vaikka kroppa oli aika rikki. Rating sai myös hyvän boostin näiden kisojen myötä ja oli tässä vaiheessa 938.

JoukkueSM Heinolassa
Tomoottajat lähti elokuun lopussa Heinolaan ensimmäisiin joukkueskaboihin. Mukana Siarra, Pötse, Röpöcop, moromitäjapi ja allekirjoittanut. Meikäläinen lähti vissiin vähän väärillä odotuksilla kisaan ja luulin että ne on ihan tosimielellä heitettävät kisat. Totuus oli, että enemmän tai vähemmän kaikki joukkueet siellä olivat karnevaalimielellä ja aika raakassa viihteessä. Meidän porukka oli loppujen lopuks asiallisemmasta päästä, koska meillä kaikki pääsi itte autosta pihalle eikä vetäny viinaa vahvempaa.

Itse pelisuoritukset oli omalta kohdalta kesän huonoimmat, mistään ei oikein tullut mitään. Suurin syy varmaan oli toi oma asenne ja huono fiilis, mutta tulevia kausia ajatellen siitä pitää kyllä päästä eroon. Ei peli saa tollain romahtaa vaikka kuinka ottais päähän. Olin meidän porukan huonoin pelaaja ja pelasin selvästi eniten alle oman tasoni. Ei niistä sen enempää, mutta sijoitus saatiin ja jopa pari matsia voitettiinkin.

Parigolf SM Kirjurinluodossa
Parigolfin SM-skaba syyskuun alussa oli ainut tämän kauden PDGA-kisoista missä pääsi pelaamaan tutulla radalla. Kirjuria oli tullut pelattua varmasti yli 20 kierrosta ja kymmenkunta viikkokisaakin, vaikka toki SM-kisoissa rata oli vedetty uuteen uskoon lisäämällä ja muuttamalla useita väyliä. Tomoottajia kisoihin lähti viisi: Röpi+Pötse, Jamo+mä ja Miska (Vähätalon Juhon kanssa)

Mulla ja Jarmolla peli oli melko takeltelevaa ja vaihtelevaa ensimmäisenä päivänä ja oltiinkin aika kaukana tavoitteesta eli top15:sta, mutta toinen päivä oli sitten melko lähellä omaa maksimipeliä ja taidettiin olla peräti päivän 3. parhaita ja sijoitus nousi kohisten ja olimme lopulta 12. Meille epätyypillisesti Jarmo oli kova puttaaja ja mä avasin hyvin varsinkin toisena päivänä. Kisa oli mahtava kokemus ja parigolffi muutenkin siistiä. Ens vuonna tähdätään sitten top10 (vaikka toi "kotirata" kyllä auttoi tällä kertaa).

Kankaanpäänmestaruuskisat ja 5tr avajaiset
Viikko parigolfin jälkeen olikin sitten vuorossa Kpään kauden kohokohta, eli omat seuran- ja kaupunginmestaruuskisat. Samalla pelattiin ensimmäinen isompi kisa Viidentienristeyksen täydellä 18-väyläisellä radalla. Viimeinen viikko painettiin pitkää päivää että saatiin rata pelikuntoon ja varsinkin itse olin ihan puhki jo ennen kisaa.

Paikalle saapui 50 heittäjää Pori-Tampere väliltä ja muutama kauempaakin, tietysti paikallisia oli roppakaupalla. Oma tavoite oli tietysti voittaa koko kisa, ja seuranmestaruus samalla, kun viime vuonna jäin ulos mitaleilta. Ensimmäisen kierroksen olinkin hyvin mukana pelissä, muistaakseni toisena, mutta voitto oli jo siinä vaiheessa karannut Joksalle, joka heitti edelleen voimassaolevan rataennätyksen -7. Toisella kierroksella vähän lipsui mun peli ja tipahdin muutaman sijan, mutta seuranmestaruus kuitenkin tuli muutaman heiton erolla.

Porukka tuntui tykkäävän ja miksei olisi, koska palkinnot olivat hyvät, järjestelyt viimeisen päälle ja rata oli loistava. Kiitokset vielä kerran kaikille järjestelijöille, ja erityiskiitos Patajussille sponsoroinnista ja mahtavasta ruokatarjoilusta. Miinuksen annan itselleni siitä, että järjestin seuranmestaruuskisan maksullisena - seuranmestaruudesta pitäisi päästä pelaamaan jäsenmaksulla. Tämän halusin sitten korjata reikäpelikisassa ja ensi vuonna seuranmestaruudesta pelataan ehdottomasti seuran porukalla.

Brittien touri
Ette mahda tietää mitä Britannias tapahtu? -misi

Syyskuun lopussa sain järkättyä muutamaksi viikoksi hommia Englannista ja tietysti siihen liittyi friba olennaisesti. Sovin Quarry Parkin omistajan Del Robinsin kanssa, että menen hoitamaan rataa siksi aikaa kun hän itse on USDGCssä pelaamassa Brittien edustajana.

Reissun aluksi tosin lensin Lontooseen pelaamaan brittien tourin päätöskisaa Croydon Cyclonea Lloyd Parkin nätille suht helpolle puistoradalle. Pari päivää olin järjestelemässä kisaa ja treenaamassa ennen kisoja. Taaskaan ei mitään ennakkotavoitteita ollut, mutta kun treeneissä heitin 10 alle ja heiton päähän Nate Dossin rataennätyksestä, tietysti vähän odotukset nousivat.

Itse kisassa olin koko ajan kärkikahinoissa, vaikken mitään supertuloksia heittänyt, mutta sää oli sen verran vaikea, ettei heittäneet muutkaan. Lopulta finaalissa olin niin paljon edellä muita, että sain pelleilläkin lopussa ja hauskuuttaa yleisöä. Viimeisellä väylällä käskin jonkun ottaa randomilla kiekon repusta ja heitinkin sitten kevyellä vanhalla Valkyriellä 120m väylän törkeeseen vastatuuleen =).

Vaikka vastus ei päätä huimannut, ekat voitto oli kuitenkin eka voitto ja otin sen mielelläni vastaan. Myös ratingit olivat hyvät ja tämä kisa nostikin rateni jo 966:een. Jossain vaiheessa kesällä olin myös sanonut Jarmolle, että seuraavan 12 kk:n aikana sijoitun top10:een PDGA-kisoissa ja nousen suomen top 20:een. Kisatavoite tuli siis heti, mutta ratingeissa olin tässä vaiheessa siellä 40-50 paikkeilla.

Quarry Parkissa pelailin ja tein hommia siis seuraavat viikot, ja sielläkin pelasin muutamia huikeita kierroksia tyynissä keleissä. Sivusin jopa Ville Piipon rataennätystä, eli -10 sielläkin ja päätinkin sitten pysyä vielä pari viikkoa ylimääräistä, että pääsen pelaamaan PDGA-kisan sielläkin.

Lokakuun lopussa järjestetiin Quarry Parkissa brittien reikäpelimestaruuskisat kutsukisana 16 parhaan kesken ja samaan aikaan muille normaali "lyöntipelikisa". Tähän kisaan otin ehdottomasti tavoitteeksi voiton ja yli 1000 reitatun kierroksen, koska olin tasaisesti pelannut 48-52 ja edellisissä kisoissa jopa 53lla oli saanut 1000 raten.

Kisassa tuuli oli taas melko kova, joten tulokset hieman jäivät normaalista, mutta itselläni kisan pilasi kuitenkin joku vatsaflunssan tyylinen homma, joka veti mahan kuralle. Ensimmäiset 13-14 väylää pelasin hyvin, mutta sitten alkoi mahassa kiertää ja ensimmäisen kierroksen loppua ja toisen alku olivat surkeaa. Toisen kierroksen puolivälissä olin käynyt jo 4 kertaa vessassa ja 10 väylän jälkeen oli pakko denffata kun hädin tuskin pysyin pystyssä.

Voittoa ei siis tullut, mutta alustavien ratingian mukaan se ensimmäinen 1000 pojon kierros tuli! En olisi ennen kautta uskonut, että sen pystyisin rikkomaan (kun Julkujärvellä ei kisoja tänä vuonna ollut). Hieno päätös kisakaudelle siis ja tällä rating nousee vielä muutaman pisteen, joten Suomen amatöörilistalla saattaa aueta jopa kakkospaikka ja avoimen miehet mukaan lukien jo 30 joukkoon. Maailmanlistallakin amatööreissä jo sinne 70 parhaan sakkiin.

Kpään viikkokisakausi
Edellisen sarjan voittajana lähdin tietysti kesäsarjaa voittamaan, mutta jo puolivälissä kävi selväksi, että tällä kertaa siihen vaadittaisiin ihmetekoja, koska muutama kaveri pisti sellaista settiä, ettei paremmasta väliä. Alkukaudesta Saku heitteli todella raakoja tuloksia, ja samaan aikaan takana tuli uusia sällejä mukaan ja tietysti tasoitetussa kisassa saivat hyviä tuloksia.

Itselläni jäi aika montaa kisaa välistä, mutta sinnittelin sielä top kympissä koko ajana ja pari kertaa taisin käväistä ihan kolmen kärjessäkin, mutta lopuksi sitten jouduin luovuttamaan taistelun, kun jäi muutama viimeinen kisa heittämättä muiden kisojen ja tuon Brittien reissun takia. Kuitenkin ihan kohtuullinen sijoitus ja rankingpisteiden voitto tästä sarjasta jätti ihan hyvän mielen. Ensi kaudella luultavasti sitten heitetäänkin perusviikkokisoja viidentienristeyksessä(kin)?

Viikkokisojen rankingfinaali
Viime sunnuntaina heitettiin kutsukisana viikkokisojen rankingfinaali 20 parhaan kesken Myllymäessä 7-väyläisenä ad hoc -radalla. Paikalle tuli 15/20 parasta raakaheittelijää, joten ihan kivat kekkerit saatiin aikaan. Myllymäkeä oli kiva heittää näin, että kukaan ei tuntenut väyliä etukäteen.

Lähdin rankingykkösenä, joten voitto oli tavoitteena ja tulikin parin heiton erolla Jarmoon ja Petriin. Enemmänkin olisi saanut olla, mutta ihan tyytyväinen kisaan, koska putti oli taas mahtavaa, kuten se on ollut nyt jo pari kuukautta. Tyynellä säällä ei tunnu menevän ohi korista oikein millään.

Muita ajatelmia
Toki paljon muutakin tapahtui fribarintamalla, tuli heitettyä paljon myös Tampereen seudulla ja kerran pari muuallakin. Julkujärvestä on tullut oma suosikki ja siellä kiersin paljon, ja varmasti kehityinkin paljon. Juuri ennen brittien reissua sain heitettyä sinne -7, joka toi mahtavan tunteen, koska niin monta kertaa oli hyvä kierros tullut sutattua johonkin väylälle.

Monelle muullekin radalla omat ennätykset parantuivat ja taisin jotain epävirallisia rataennätyksiäkin tehdä. Myllymäen 9-väyläisen -10 oli ehkä hulluin kierros, mutta toisaalta rata on niin helppo hyvässä säässä, että oli oikeastaan vain ajan kysymys, koska sen joku heittää.

Holareitakin napsui muutamia kesällä, mutta ei vielä yhtään minkäänlaisessa kisassa, ehkä ensi vuonna?

Vuoden isoimmat jutut olivat luonnollisesti 5-tienristeyksen radan saaminen näinkin hyvään kuntoon, Tomoottajien synty ja kasvu, erilaiset SM-kisat ja ylivoimaisesti tärkeimpänä hyvä porukka radoilla ja kasa uusia kavereita.

Asian nolluus

Tulin vaan ilmottaan, että tämon Länsi-Suomen passiivisin blogi. Malauta...