Excursio Lahteen & Hämeenlinnaan

Eilen hyppäsin aamuysiltä Sammon valtatien varresta Viitamaan Mikon kyytiin ja painettiin siitä Lahteen (en muuten nähny siellä sinkoja kellään). Siellä oli jo Mikon kavereita muutama, joten kuuden hengen porukalla lähdettiin tuhoamaan Mukkulan rataa. Ihka ensimmäisen avaukseni heitin ykkösen tiiltä 5m päähän koivuun, joten hyvin alkoi.

Mukkulassa on täysimittainen 18-väyläinen rata vanhan golfradan alueella. Alue on todella hieno, jokaisella väylällä on lentokentän kokoiset tiit (Kirjuri*2) ja opasteetkin ovat hyvät. Lisäksi ob-alueet on kaikki merkitty valkoisilla kepeillä. Radan läheisyydessä tien toisella puolella pellolla on jopa neljä 40-70m harjoitusväylää, joissa Discatcherit ja tiit!

Eli puitteet ovat mahtavat. Eilen tosin oli nurmikko vähän niittämättä, joten ihan täysiä pointseja ei voi antaa, mutta hyvin lähelle. Olosuhteet vain paranivat, kun aamukaste alkoi kuivua, ja lämpö nousta. Kun tuultakaan ei ollut nimeksiä enempää, odotettiin kovia tuloksiakin.

Ensimmäisellä kierroksella pelattiin parilla avauksella (parhaasta laskettiin) rataan tutustuen. Muut olivat jo kaikki ainakin kertaalleen rataa kiertäneet ja Joonas ja Mikko ainakin olivat myös kisailleet ainakin kerran. Itselläni ei ollut siis mitään hajua radasta, ja epäilin vähän että ehtiikö sitä parin kierroksen aikana tottuakaan (19.-20.6. olen kilpailemassa radalla).

Alku oli vähän haparointia siis ja ensimmäisen kierroksen aikana tuli ob-linjat tutuiksi - kävin ulkona peräti 9 kertaa 18-väylällä. Yhdellä väylällä peräti kolmesti! Tulos oli +9, joka ei ollut kovin mairitteleva, mutta kuulemma kuitenkin hyvä radan vaikeuteen nähden. Esimerkiksi edelliset viikkokisat oli voitettu +10-tuloksella ja toiseksi oli heittänyt muuan Ville Piippo +11:llä. Voisin veikata, että taivaalta oli tullut jotain muutakin kuin siitepölyä silloin...

Toisella kierroksella sitten vähän viisastuneena osasin jo välttä suurimman osan sudenkuopista ja heitto sujui kuin unelma, en heittänyt yhtään puttia ohi (siis puttietäisyydeltä) ja sain jo pari pirkkuakin aikaan ja kun ob:llakaan ei käyty kuin 3 kertaa, niin tulos oli jopa +2! Varmuus oli omalle tasolla huikeaa.

Kolmas kierros oli sitten jo vähän väsynyttä touhua, kun kierrost tuolla kestää kolmisen tuntia. Heittelin vähän puolihölmösti avauksia ja muutaman kerran oltiin tuurillakin ob-linjojen sisällä. Muutamalla väylällä tosin sain parhaan oman väylätulokseni ja aika suureksi yllätykseksi tulos oli jopa +3, vaikka tuntui, etten edes yrittänyt.

Discgolfscoresissa oli 80 tulosta merkattu, ja paras oli +5, joten kai noi mun kierrokset oli aika hyviä. Varsinkin kun katoin kisatuloksia, ja löysin 4 kisaa (viime vuoden avajaiskisat, syksyn Karvis ja tältä kesältä 2 viikkokisaa) ja sen alle oli heittänyt vain herra Piippo (-3 ja 0) ja paras muu tulos oli +3. Eli tyytyväinen saa olla.

Yhden päivän kokemuksen jälkeen listaan Mukkulan Suomen parhaaksi frisbeeradaksi, jossa ei ole oikeastaan mitään muuta valittamista, kuin parilla väylällä erikoiset ob-linjat joita ei oikein tiiltä pysty hahmottamaan. Tosin varmaan tämäkin helpottuu, kun nurmikot leikataan taas.

Aivan mahtava reissu hyvässä porukassa ja kauniissa säässä. Koska vaan uudestaan.

Tietysti, kun frisbeehulluja oli auto täynnä, niin painettiin vielä matkalla Hämeenlinnan Hattulaan testaamaan tällä viikolla avattu rata. Heikko.

Mukkulassa muuten kävin hauska sattumus. Heitin 18. avauksen vähän ob-lle kakkosväylän puolelle, ja joku kaveri soitti "löytökiekosta" jo ennen kuin ehdin lähteä tiiltä. Sanoin vaan, että on se mun lätty, mielestäni sillä just avasin.